Viimeisen toivon maa – unelma satumaisesta tulevaisuudesta
Vissarion-liikkeen synty ajoittuu yhteiskunnallisesti kuohahtelevalle 1990-luvulle, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Jo perestroikan kaudella alkanut avoimuuden henki soi mahdollisuuden kyseenalaistaa elämän totuttuja rakenteita. Vapauden kääntöpuolena oli turvattomuus: monet ennen itsestäänselvinä pidetyt asiat ja verkostot murtuivat pakottaen ihmiset ottamaan itse vastuuta valinnoistaan. Moni päätyi etsimään elämälleen syvempää tarkoitusta. Kun samaan aikaan ennen ateismin hallitsemille maille alkoi tulvia ideologioita ja uskontoja niin idästä kuin lännestä, ihmisillä oli mistä valita. Moni ajautui uuteen rooliin – etsijäksi. Samoihin aikoihin, vuonna 1990, nuori siperialainen liikennepoliisi Sergei Anatolevits Torop (s. 1961) sai mystisen näyn, jonka myötä hän vakuuttui olevansa maan päälle palannut Kristus. Muuttuneen identiteetin merkiksi Torop otti itselleen uuden nimen, Vissarion – ”Hän, joka antaa elämän” –, vaihtoi vaatepartensa punaiseen kaapuun ja aloitti julkisen saarnaamisen. Lähinnä entisissä neuvostomaissa esiintynyt Vissarion
ilmoitti tehtäväkseen auttaa umpikujaan ajautunutta maailmaa. Uuden messiaan sanoma on pysynyt samana tähän päivään saakka; ihmisten itsekkyydestä ja ahneudesta johtuvat konfliktit ja ympäristötuhot uhkaavat jo olemassaoloamme. Vain omaksumalla radikaalisti uudenlaisen elämäntavan voimme selvitä jo alkaneen kriittisen ajanjakson yli, jota uskovat nimittävät viimeiseksi tuomioksi. Pelastaakseen osan ihmiskunnan geneettisestä ja kulttuurisesta perimästä ovat Vissarionin seuraajat ryhtyneet rakentamaan ”arkkia” Etelä-Krasnojarskin taigalla kohoilevan Sajan-vuoriston helmoihin, niin kutsutulle Luvatulle maalle. Alue nähdään laattatektonisen vakautensa ja puhtautensa ansiosta tarkoitukseen otollisena paikkana. Kaukana suurista kaupungeista sijaitseva yhteisö suo mahdollisuuden harjoittaa ekologisesti kestävää omavaraistaloutta. Vissarionin seuraajat kertovat, että yhteisössä on kuitenkin kyse ennen muuta paikasta, joka tarjoaa optimaaliset edellytykset henkiselle kehitykselle. Vissarionin seuraajat haaveilevat rauhanomaisesta tulevaisuudesta, jota luonnehtivat harmonia, luovuus, kauneus, nauru ja laulu. Muutos ei ole mahdollinen ilman, että ihmiskunta ”puhdistaa sielunsa”. Vissarionin ohjeiden mukaan seuraajat pyrkivät saamaan yliotteen egostaan sekä pääsemään eroon toisiin kohdistuvista vaatimuksistaan, peloistaan ja tuomitsevista asenteistaan. Uskovat tarkkailevat aktiivisesti sisintään ja osallistuvat viikoittaisiin kokouksiin, joissa keskustellaan arjen lomassa esiin tulleista moraalis-eettisistä pulmista. Jos yhteisymmärrystä oikean menettelytavan suhteen ei synny, vastausta kysytään ”Elämän Koulun” erehtymättömältä Opettajalta, Vissarionilta. Viitaten opin synkretistiseen, eri maailmanuskontojen ideoita yhdistelevään luonteeseen Vissarion-liike rekisteröitiin vuonna 1994 nimellä Yhtenäisen uskon yhteisö ja vuonna 2000 uudelleen nimellä Viimeisen testamentin kirkko. Nykyään Vissarionin Siperian-yhteisössä asuu noin 4000–5000 uskovaa. Vissarionin sanoma paremmasta maailmasta on kerännyt kannattajia etenkin entisistä neuvostomaista, kuten Venäjältä, Ukrainasta, Baltian maista ja Kazakstanista, mutta joukossa on myös muun muassa saksalaisia.
ilmoitti tehtäväkseen auttaa umpikujaan ajautunutta maailmaa. Uuden messiaan sanoma on pysynyt samana tähän päivään saakka; ihmisten itsekkyydestä ja ahneudesta johtuvat konfliktit ja ympäristötuhot uhkaavat jo olemassaoloamme. Vain omaksumalla radikaalisti uudenlaisen elämäntavan voimme selvitä jo alkaneen kriittisen ajanjakson yli, jota uskovat nimittävät viimeiseksi tuomioksi. Pelastaakseen osan ihmiskunnan geneettisestä ja kulttuurisesta perimästä ovat Vissarionin seuraajat ryhtyneet rakentamaan ”arkkia” Etelä-Krasnojarskin taigalla kohoilevan Sajan-vuoriston helmoihin, niin kutsutulle Luvatulle maalle. Alue nähdään laattatektonisen vakautensa ja puhtautensa ansiosta tarkoitukseen otollisena paikkana. Kaukana suurista kaupungeista sijaitseva yhteisö suo mahdollisuuden harjoittaa ekologisesti kestävää omavaraistaloutta. Vissarionin seuraajat kertovat, että yhteisössä on kuitenkin kyse ennen muuta paikasta, joka tarjoaa optimaaliset edellytykset henkiselle kehitykselle. Vissarionin seuraajat haaveilevat rauhanomaisesta tulevaisuudesta, jota luonnehtivat harmonia, luovuus, kauneus, nauru ja laulu. Muutos ei ole mahdollinen ilman, että ihmiskunta ”puhdistaa sielunsa”. Vissarionin ohjeiden mukaan seuraajat pyrkivät saamaan yliotteen egostaan sekä pääsemään eroon toisiin kohdistuvista vaatimuksistaan, peloistaan ja tuomitsevista asenteistaan. Uskovat tarkkailevat aktiivisesti sisintään ja osallistuvat viikoittaisiin kokouksiin, joissa keskustellaan arjen lomassa esiin tulleista moraalis-eettisistä pulmista. Jos yhteisymmärrystä oikean menettelytavan suhteen ei synny, vastausta kysytään ”Elämän Koulun” erehtymättömältä Opettajalta, Vissarionilta. Viitaten opin synkretistiseen, eri maailmanuskontojen ideoita yhdistelevään luonteeseen Vissarion-liike rekisteröitiin vuonna 1994 nimellä Yhtenäisen uskon yhteisö ja vuonna 2000 uudelleen nimellä Viimeisen testamentin kirkko. Nykyään Vissarionin Siperian-yhteisössä asuu noin 4000–5000 uskovaa. Vissarionin sanoma paremmasta maailmasta on kerännyt kannattajia etenkin entisistä neuvostomaista, kuten Venäjältä, Ukrainasta, Baltian maista ja Kazakstanista, mutta joukossa on myös muun muassa saksalaisia.
Tekstit: Minna Kulmala
Kuvat (paitsi no. 2): Sofia Perhomaa