1 Uskon symboli
Aurinkokaupungin keskusaukiolle pystytetty enkelipatsas symboloi universaalia uskoa, jonka varassa tulevaisuuden maailma seisoo.
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
LUVATTU MAA
Vissarionin yhteisö sijaitsee Sajan-vuoriston helmoissa levittäytyvällä luonnonkauniilla, kumpuilevalla taigalla. Suuri osa uskovien asuttamista muutamasta kymmenestä kylästä sijaitsee kaukana kaupungeista Kizir- ja Kazir-jokien varsilla.
Vuonna 1994 Vissarion matkusti Israeliin siirtääkseen muinaiset raamatulliset siunaukset yhteisöönsä Siperiaan. Yhteisössä uskovien asuttamaa aluetta kutsutaankin yleisesti Luvatuksi maaksi.
Luvattu maa ja erityisesti sen Suhaja-vuorella sijaitseva hengellinen keskus Aurinkokaupunki, Vissarionin kotikylä, mielletään energioiltaan erityiseksi – uskoville se on maailman keskus. Kanava taivaan ja maan välillä on siellä auki; Jumala kohtaa ihmiset Elävän Sanansa, Vissarionin, kautta.
Tammikuussa juhlittavan Vissarionin syntymäpäivän sekä elokuisen hyvien hedelmien juhlan aikaan uskovat pyrkivät nousemaan pyhälle vuorelle kohdatakseen Opettajansa, täyttyäkseen Aurinkokaupungin hyvällä, puhtaalla energialla sekä teroittaakseen mielissään elämänsä tavoitteita. Aurinkokaupungin toinen kutsumanimi, Aamunkoiton Tyyssija, yhdistää paikan yhteisön visioon Siperiassa nousevasta ihmiskunnan uudesta huomisesta.
2 Kulkue Aurinkokaupungissa
Vissarionin seuraajia Aurinkokaupungissa elokuisessa Ilosanoman juhlassa, jota vietetään Vissarionin ensimmäisen julkisen saarnan muistoksi.
Kuva: Minna Kulmala, elokuu 2018
3 Rukous
Rukoileva nainen Aurinkokaupungissa
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
KOHTI VALOA
Universumissa, jossa kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa, ihmiselle langenneena tehtävänä on kehittää sieluaan ja – saavutettuaan evoluutiossaan uuden, rakkaudellisen etapin – säteillä ainutlaatuista valoaan avaruuteen. Niin kauan kuin ihmiset kykenevät ajattelemaan toisistaan pahaa, ovet avaruuteen pysyvät kuitenkin suljettuina.
Vissarionin seuraajat mieltävät yhteisönsä paikaksi, joka tarjoaa optimaalisen mahdollisuuden ottaa askeleita kohti rakkaudentäyteistä ja harmonista elämää. Jokaisen uskovan tulisi harjoittaa aktiivista itsetutkiskelua ja pyrkiä kitkemään negatiivisuutta käytöksestään ja ajattelustaan. Hengellinen kasvu rinnastetaankin usein siihen, miten uskova tunnetasolla reagoi vastaantuleviin tilanteisiin ja henkilöihin sekä siihen, miten hän näitä reaktioitaan tulkitsee ja säätelee.
Rakkauden valitseminen ei ole aina helppoa – omien virheiden myöntäminen ja vaikeiden tunteiden käsitteleminen rakentavasti on vaativaa henkistä työtä. Egoismia kuvataankin usein meduusaksi, jonka lonkerot ulottuvat jokaiselle elämänalueelle. Tietoista työtä itsekkyyttä vastaan kutsutaan ”palamiseksi”.
Rukous ja energiatasolla tapahtuva ”yhdistyminen” Vissarionin kanssa auttavat uskovaa pysymään valitsemallaan tiellä.
4 Uldisin kotialttari
Vissarionin potretti löytyy jokaisen seuraajan kotoa. Opettajan kuva auttaa suuntaamaan ajatukset kohti jumalallista Totuutta ja rakkautta.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
5 Innan tomaatit
Vissarionin seuraajat pyrkivät omavaraisuuteen. Innan tomaattisato
on tänä vuonna lupaava.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
6 Veljiä ja siskoja
Vissarionin seuraajia Aurinkokaupungissa. Taustalla Opettajan keltainen kotitalo.
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
YKSI SUURI PERHE
Yhteisö mielletään suureksi perheeksi, jossa kaikki ovat siskoja ja veljiä keskenään. Ihminen löytää itsensä suhteessaan muihin; onnellisuus syntyy kokemuksesta, että voi olla toisille avuksi ja iloksi.
Vuodenajat ja arjen askareet rytmittävät omavaraistalouteen pyrkivän yhteisön elämää. Puutarhat vaativat hoitamista keväällä, kesällä ja syksyllä. Kasvukautena keskustelut pyörivät paljolti viljelmien ympärillä. Talvella on aikaa pysähtyä, antaa aikaa luovuudelle ja tavata ystäviä.
Arkiaamuisin miehet kokoontuvat liturgiaan, jonka jälkeen jaetaan päivän tehtävät: rakennustyömailla ja verstailla riittää työtä. Naiset ovat pääsääntöisesti kotona, mutta jotkut työskentelevät esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin vietetään koko yhteisön liturgiaa, joka koostuu psalmien laulamisesta ja rukouksesta. Periaatteessa jokainen päivä on lahja ja aihe juhlaan; Vissarionin seuraajat saattavatkin spontaanisti järjestää vaikkapa tanssiaiset iltanuotion äärellä.
Yhteisöelämää kuvataan psykologiseksi ”kouluksi”, jossa ihminen oppii pikku hiljaa saamaan yliotteen egostaan ja rakastamaan toisia. Vissarionin seuraajat pyrkivät pääsemään eroon toisiin kohdistuvista vaatimuksistaan ja peloistaan, ja he kokoontuvat säännöllisesti puhumaan intiimeistäkin ristiriidoistaan. Jos ratkaisua kysymyksiin ei löydy, vastausta kysytään suoraan Opettajalta, Vissarionilta.
7 Tanssi-ilta Zharovskissa
Zharovskin kylänväki tanssii iltanuotion äärellä, sillä ”jokainen päivä on lahja ja syy juhlaan”.
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
8 Oleg, Petropavlovka
Oleg on seurannut Vissarionia 1990-luvulta saakka. Tänään on hänen vuoronsa päivystää Petropavlovkan temppelillä, jonka ovet ovat aina avoinna hiljentymiseen.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
LUOJAN TYÖTOVERIT
Seuraajat mieltävät itsensä niin kutsutun Elämän koulun oppilaiksi. Elämän koulu -käsite liittyy uskovien jokapäiväiseen pyrkimykseen kasvaa Jumalan tahtomaan suuntaan. Aurinkokaupungissa asuva Nikolai kertoi termin käyttöönotosta:
“Kun muutimme tänne, aloimme elää ikään kuin uudelleen. (...) Nimesimme tämän ajanjakson Elämän kouluksi – kun aloimme opetella kaiken tekemistä. Katsos, kun muutimme tänne, opettelimme aluksi elämään taigalla – ei se niin helppoa ollut kaupunkilaiselle intelligentsijalle. Sitten opettelimme rakentamaan, ja sitten mitä on olla kristitty. Sen jälkeen opettelimme olemaan mestareita, mikä on täällä välttämätöntä. Sitten meistä tuli palvelijoita, jotka tekevät temppelin, luovat hengen ja ilmapiirin. Kyseessä on valtava fyysinen, henkinen ja psykologinen työ.”
'Elämän koulun tärkeimpiä läksyjä on opetella nöyryyttä ja toisten palvelemista. Jokaisen miehen tulisi lisäksi opetella jokin kädentaito tai taideala (esimerkiksi maalaus, puutyöt, rakentaminen, korinpunonta, musiikki, kirjoittaminen) voidakseen osallistua yhtäältä luomistyöhön Jumalan työtoverina sekä toisaalta yhteisön omavaraisuuden kehittämiseen.
9 Marisin pajalla
Latvialaissyntyinen Maris kertoo elämästään musiikki-instrumentteja valmistavalla pajallaan Petropavlovkan kylässä.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
12 Hiljaa virtaa joki
Loppukesän tunnelmia Petropavlovkassa, jonka asukkaista 90 % on Vissarionin seuraajia.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
LUONTO JA IHMINEN
Vissarionin seuraajien elämä perustuu luonnon kiertokulun tuntemiselle ja luonnon antimien hyödyntämiselle. Luonnonläheisyys palvelee paitsi omavaraisuuden ihannetta, tukee myös ihmisen henkistä kasvua ja terveyttä. Vissarionin seuraajat käsittävät luonnon eläväksi, tuntevaksi ja elämää antavaksi Maaemoksi, joihin heillä on henkilökohtainen suhde. Mitään ei tule tuhota turhaan, vaan maan antimiin tulee suhtautua kunnioittavasti ja kiitollisuudella. Jokaisen kaadetun puun tilalle pyritään istuttamaan uusi puu.
Siperian aurinko on voimakas; lumi sulaa keväällä vauhdilla. Kevät on kylvön ja odotuksen aikaa. Kesällä puutarhoissa näkee ahkeraa väkeä: rikkaruohot on pidettävä kurissa, kasveja kasteltava ja suojeltava sään vaihteluilta. Tomaatit, paprikat ja jopa viinirypäleet kypsyvät kasvihuoneissa. Syksyllä sato korjataan nopeasti, sillä ensilumi sataa usein varhain ja peittää maan. Sienet ja marjat kutsuvat taigalle.
10 Koira ja aita
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
11 Sauna ja puutarha
Puutarhan vehreys kohtaa banjassa kylpijän
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
13 Voimapaikka
Vissarionin seuraajat suhtautuvat luontoon äitinä, ja jokaisella luonnonpaikalla uskotaan olevan oma suojelijahenkensä. Puihin sidotut värikkäät nauhat symboloivat uskovien rukouksia, toiveita ja kiitosaiheita.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
ELÄVÄ JA TUNTEVA MAA
Viime vuosina yhteisössä on elvytetty ikiaikaisia shamanistisia perinteitä. Luonnon ”voimapaikoille” tehdään retkiä, puiden oksiin saatetaan sitoa rukouksia ja toiveita symboloivia värikkäitä nauhoja, hengille jätetään uhrilahjoja kiitokseksi luonnon antimista. Tuvalainen shamaani nimeltä Havaligma on matkustanut useampaan otteeseen Luvatulle maalle keskustellakseen siellä asuvien henkien kanssa ja opastaakseen Vissarionin seuraajia suhtautumaan luontoon oikein.
Erityisesti naiset viihtyvät luonnossa, sillä heidän energiavarastonsa latautuvat Maaemon yhteydessä. Naiset kokoontuvat mielellään tanssimaan piirissä, usein joen tai järven rannalla. Vettä pidetään erityisen feminiinisenä elementtinä: taipuisana, hiljaisena, lempeänä ja hoitavana mutta silti niin vahvana, että pitkässä juoksussa se silottaa terävimmätkin kivet.
14 Kesäloma
Tseremshankalaisen päiväkodin naulakko on tyhjä syyskuun alkuun asti – kesälomat ovat pitkiä, koska lasten odotetaan auttavan vanhempiaan sadonkorjuutyössä.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
LAPSET JA KASVATUS
Vissarionin yhteisö kasvaa voimakkaasti sisältä käsin; yhteisön syntyvyysluvut ovat Venäjän kärkiluokkaa. Naiset synnyttävät yleensä kotona, vain harvat lähtevät synnytyslaitokselle. Yhteisössä on muutamia kätilöinä toimivia naisia.
Lapset saavat osakseen paljon rakkautta ja lämmintä huolenpitoa. Ruumiillista kuritusta ei hyväksytä – kasvatuksessa uskotaan esimerkin ja positiivisen palautteen voimaan. Lapsia rohkaistaan fyysiseen aktiivisuuteen ja mielikuvituksen käyttöön.
Useimmat lapset käyvät yhteisön omissa päiväkodeissa ja kouluissa, jotka ovat ottaneet vaikutteita muun muassa Montessori- ja Steiner-pedagogiikasta. Ylin auktoriteetti on kuitenkin Vissarion, jonka läsnäolosta potretit muistuttavat ja jonka opetuksia käydään viikoittain läpi niin kutsutuilla ”maailman ymmärtämisen” oppitunneilla.
Viime vuosina omia pedagogisia menetelmiä on alettu kehittää aktiivisesti; opettajat osallistuvat säännöllisesti seminaareihin suunnittelemaan toimintaansa, ja kutsuvat aika ajoin kiinnostavia ammattilaisia yhteisöön luennoimaan. Tuorein uudistus koskee poikien ja tyttöjen kouluttamista erillään toisistaan.
15 Jalkapalloilevat pojat
Vissarionin seuraajat pitävät fyysistä terveyttä korkeassa arvossa, ja lapsia kannustetaan liikkumaan. Kilpailuhenkeen suhtaudutaan kuitenkin torjuvasti, ja lapsia opetetaan iloitsemaan myös vastapuolen menestyksestä.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
16 Kristoffin ovella
Zharovskissa asuvan Kristoffin talo on yhtä aurinkoinen kuin isäntänsä – tervetuloa! Oven päällä tuikkii uskon tähti.
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
ARKKITEHTUURI
Petropavlovkaan johtavan raitin varrella kohoavaan aitaan suurin värikkäin kirjaimin maalattu teksti ”There is no way to happiness – happiness is the way”, kuvaa Vissarionin seuraajien elämänasennetta. Taiteen ohella myös arkkitehtuuri ja muu tilankäyttö heijastelee yhteisön ideaaleja ja toivetta luoda Siperiaan maapäällinen paratiisi. Erityisen selkeästi tämä tulee esiin Aurinkokaupungissa, jossa on panostettu maisemointiin: vuorimaisemien ohella kaupungissa voi ihailla patsaita, kukkaistutuksia, pikku siltoja ja karppien uintia. Somien talojen reunustamilla kaduilla on runolliset nimet. Reittinsä voi suunnitella kulkemaan Kristalliportin kautta vaikkapa Aurinkoisten tuulten tielle, Lasten unelmien kadulle tai Linnunradalle.
Ihanteena on, että jokainen mies rakentaisi oman talonsa. Yleisin rakennusmateriaali on puu, mutta myös savea ja tiiltä käytetään. Talot ovat melko pieniä, mikä liittyy paitsi vaatimattomuuden ihanteeseen, myös käytännöllisiin syihin. Koska lämmityksessä käytetään polttopuita, talvisin pieni tupa on helpompi lämmittää kuin suuri talo.
Koti on naisen omaa aluetta, hänen valtakuntansa. Naisen tehtävänä on luovuuttaan hyödyntäen tehdä kodista viihtyisä keidas perheelleen.
17 Alik
Petropavlovkassa asuva veistäjämestari ja yhdeksän lapsen isä on muuttanut Siperiaan Moldovasta.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
18 Nonna
Nonna, herkkä balettitanssija ja älykäs shakkihai, miettii mieluummin tulevaa kaunista maailmaa kuin maailmanloppua.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
MIES JA NAINEN
Vissarionin mukaan mies ja nainen ovat tasa-arvoisia mutta syvästi erilaisia. Erilaisuus juontuu siitä, että miehen ja naisen sielujen ”alkulähteet” ovat erilaiset.
Miehen luontoa kuvataan hengen, järjen ja voiman attribuuteilla: hän on aktiivinen luoja, jonka tehtävänä on ilmentää sisäisen maailmansa arvoja ja ideoita kättensä töin. Siinä missä mies on ylläpitäjä, johtaja ja paimen, naisen tehtävänä on auttaa häntä tässä tehtävässä. Olemukseltaan luontoa lähellä oleva nainen on parhaimmillaan hoivaajana, innoittajana ja kasvattajana. Viisas nainen on herkkä aistimaan toisten tunteita ja kerkeä tekemään hyvää muille. Hänen lähellään on yksinkertaisesti hyvä olla.
Sukupuolten ”luonnollisten erojen” huomiotta jättämisen ajatellaan johtavan monenlaisiin ongelmiin ja tyytymättömyyteen ihmissuhteissa. Naisen ja miehen erilaisten vahvuuksien kunnioittaminen ja tarpeiden kohtaaminen synnyttää puolestaan iloa ja harmoniaa. Seuraajat pyrkivätkin aktiivisesti kehittämään maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään. Muutama vuosi sitten Vissarion alkoi tavata Aurinkokaupungissa asuvia miehiä ja naisia erillisissä kokouksissa opastaakseen heitä kohti toimivampia parisuhteita ja tyydyttävämpää seksuaalielämää. Muiden kylien miehet ja naiset kokoontuvat säännöllisesti kuuntelemaan edellä mainituissa kokouksissa äänitettyjä tallenteita sekä keskustelemaan niiden herättämistä ajatuksista.
19 Mehukas tarjoilu
”Tulevaisuudessa Siperiasta tulee trooppinen”, kuulee yhteisössä usein sanottavan. Vesimelonien ohella myös viinirypäleet kasvavat jo taigalla.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
TERVE SIELU TERVEESSÄ RUUMIISSA
Vissarionin seuraajien käsitys hyvinvoinnista on kokonaisvaltainen. Sielun ”puhtauden” lisäksi on tärkeää pitää hyvää huolta sen temppelinä pidetystä kehosta. Fyysisen harjoituksen ohella ruokavalio näyttelee tärkeää osaa seuraajien elämässä.
Vissarionin seuraajat ovat joko kasvissyöjiä tai vegaaneja; puhdas ja kevyt kasvisruoka tekee elimistöstä herkemmän aistimaan erilaisia energioita. Joillakin seuraajilla on munivia kanoja sekä lypsäviä vuohia ja lehmiä. Päihteitä Vissarionin seuraajien ei tulisi käyttää, mutta rentouttava lasillinen viiniä silloin tällöin sallitaan.
Sairauksia ja vastoinkäymisiä pidetään merkkinä siitä, ettei ihminen vielä elä harmonian tilassa – parhaassa tapauksessa ne auttavat ihmistä huomaamaan oikaisemista vaativan asian elämässään. Suhtautuminen lääketieteeseen on kahtalaista. Yhtäältä lääketieteen tuloksista ollaan kiinnostuneita, ja erityiesti ravinto-oppaat ovat suosittua lukemista. Yhteisössä asuu myös muutamia lääkärin koulutuksen saaneita henkilöitä, joilla on oma vastaanotto. Toisaalta esimerkiksi rokotuksiin ja lääkkeisiin suhtaudutaan kielteisesti. Ihmisen kehon ajatellaan kykenevän parantamaan itse itsensä. Kauniissa maisemassa kävely, urinoterapia sekä luonnonyrttien ja -salvojen käyttö ovat esimerkkejä yleisesti käytetyistä luonnollisista hoitomenetelmistä.
20 Edelleen yhdessä
Vaikka yhdessä eläminen aina ei ole helppoa ja vaikka rakkaus muuttaa vuosien saatossa muotoaan, ystävyyttä tärkeämpää asiaa ei maailmassa olekaan.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
PARISUHDE JA PERHE
Vissarionin seuraajat pitävät perhe-elämää harmonisimpana elämänmuotona, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa kutsumustaan kokonaisvaltaisesti. Ilmentämällä olemuksestaan kumpuavia piirteitä seuraajat uskovat täydentävänsä toisiaan erilaisilla energioillaan, mikä edistää harmonian toteutumista maailmassa. Ihmissuhteissa ilmeneviin ongelmiin suhtaudutaan yhteisössä vakavasti, ja niistä puhutaan avoimesti yhteisön kokouksissa. Jokaisen osapuolen velvollisuutena on kysyä muilta kehitysehdotuksia vain omaa käyttäytymistään ajatellen.
Uskovat voivat valita kumppaninsa itse, eikä virallista vihkimistä maistraatissa vaadita. Ensimmäisen vaimon suostumuksella vaimoja voi olla kaksikin. Vissarionin neuvona on, että pari seurustelisi vähintään vuoden ennen yhteen muuttamista. Ihanteista huolimatta avioerot ovat yhteisössä yleisiä. Entisiä puolisoita kehotetaan pysymään ystävinä, ja vastuu yhteisistä lapsista kuuluu molemmille.
21 Vastarakastuneet
Shanti ja Jura säteilevät yhdessä ystäviensä häissä. Syksyllä Shantin on palattava Krasnojarskiin, jossa hän opiskelee lingvistiikkaa. Jura jää yhteisöön, jonne Shanti kertoo kaupungissa ikävöivänsä.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
22 Perheonnea
Laptevin perheen äiti Zhanna on aktiivinen kulttuuritapahtumien organisaattori. Perheenpää Pasha kyyditsee yhteisön jäseniä ja sen vieraita autollaan. Tyttäret, Angelika ja Veronika, ovat musikaalisesti ja tanssillisesti lahjakkaita ja esiintyvät mielellään juhlissa.
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
24. Kaverukset
Yhteisössä varttunut Maria on palannut Siperiaan kesälomansa ajaksi. ”Täällä on hyvä olla, mutta ajattelen, että muuallakin on hyviä ihmisiä – haluan nähdä maailmaa”, hän kertoo.
Kuva: Sofia Perhomaa, syyskuu 2018
25. Kaksi Sonjaa
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Kuva: Sofia Perhomaa, elokuu 2018
TULEVAISUUS
Ensimmäisen seuraajasukupolven hipoessa eläkeikää herättää yhteisön jatkuvuus kysymyksiä. Nuoret tuntevat globaalit ongelmat, kuten ilmastonmuutoksen uhan. Riittääkö se syyksi jäädä yhteisöön?
Vaikka Vissarionin oppeja opetetaan lapsille ja nuorille, päätös hänen seuraamisestaan on periaatteessa jokaisen oma. Monet nuoret ovat lähteneet opiskelemaan suuriin kaupunkeihin, kuten Krasnojarskiin, Moskovaan ja Jekaterinburgiin. Osalle elämä kaupungeissa on osoittautunut vaikeaksi, ja he ovat palanneet yhteisöön kesken opintojen. Toiset kertovat suunnittelevansa paluuta yhteisöön valmistuttuaan. Osa nuorista jää ”maailmalle”, mutta käy silloin tällöin yhteisössä tapaamassa sukulaisia ja tuttuja. Kaupungeissa asuvat nuoret kertovat kaipaavansa etenkin ystäviään ja puhdasta luontoa.
Seuraajat suhtautuvat tulevaisuuteen toiveikkaasti. Siperiassa ajatellaan jo olevan tarpeeksi ihmisiä edistämässä visiota toisenlaisesta yhteiskunnasta. Petropavlovkalaisen Jegorin sanoin: ”Tämä on yksi oppi, yksi uskonto, korkeimman tason informaatio, jonka ihmiskunta voi kollektiivisesti saavuttaa vasta pitkän ajan päästä. Se, mitä Vissarion on nyt ilmoittanut, riittää ihmiskunnalle seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi.”
Viimeisen toivon maa – unelma satumaisesta tulevaisuudesta
Vissarion-liikkeen synty ajoittuu yhteiskunnallisesti kuohahtelevalle 1990-luvulle, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Jo perestroikan kaudella alkanut avoimuuden henki soi mahdollisuuden kyseenalaistaa elämän totuttuja rakenteita. Vapauden kääntöpuolena oli turvattomuus: monet ennen itsestäänselvinä pidetyt asiat ja verkostot murtuivat pakottaen ihmiset ottamaan itse vastuuta valinnoistaan. Moni päätyi etsimään elämälleen syvempää tarkoitusta. Kun samaan aikaan ennen ateismin hallitsemille maille alkoi tulvia ideologioita ja uskontoja niin idästä kuin lännestä, ihmisillä oli mistä valita. Moni ajautui uuteen rooliin – etsijäksi. Samoihin aikoihin, vuonna 1990, nuori siperialainen liikennepoliisi Sergei Anatolevits Torop (s. 1961) sai mystisen näyn, jonka myötä hän vakuuttui olevansa maan päälle palannut Kristus. Muuttuneen identiteetin merkiksi Torop otti itselleen uuden nimen, Vissarion – ”Hän, joka antaa elämän” –, vaihtoi vaatepartensa punaiseen kaapuun ja aloitti julkisen saarnaamisen. Lähinnä entisissä neuvostomaissa esiintynyt Vissarion
ilmoitti tehtäväkseen auttaa umpikujaan ajautunutta maailmaa. Uuden messiaan sanoma on pysynyt samana tähän päivään saakka; ihmisten itsekkyydestä ja ahneudesta johtuvat konfliktit ja ympäristötuhot uhkaavat jo olemassaoloamme. Vain omaksumalla radikaalisti uudenlaisen elämäntavan voimme selvitä jo alkaneen kriittisen ajanjakson yli, jota uskovat nimittävät viimeiseksi tuomioksi. Pelastaakseen osan ihmiskunnan geneettisestä ja kulttuurisesta perimästä ovat Vissarionin seuraajat ryhtyneet rakentamaan ”arkkia” Etelä-Krasnojarskin taigalla kohoilevan Sajan-vuoriston helmoihin, niin kutsutulle Luvatulle maalle. Alue nähdään laattatektonisen vakautensa ja puhtautensa ansiosta tarkoitukseen otollisena paikkana. Kaukana suurista kaupungeista sijaitseva yhteisö suo mahdollisuuden harjoittaa ekologisesti kestävää omavaraistaloutta. Vissarionin seuraajat kertovat, että yhteisössä on kuitenkin kyse ennen muuta paikasta, joka tarjoaa optimaaliset edellytykset henkiselle kehitykselle. Vissarionin seuraajat haaveilevat rauhanomaisesta tulevaisuudesta, jota luonnehtivat harmonia, luovuus, kauneus, nauru ja laulu. Muutos ei ole mahdollinen ilman, että ihmiskunta ”puhdistaa sielunsa”. Vissarionin ohjeiden mukaan seuraajat pyrkivät saamaan yliotteen egostaan sekä pääsemään eroon toisiin kohdistuvista vaatimuksistaan, peloistaan ja tuomitsevista asenteistaan. Uskovat tarkkailevat aktiivisesti sisintään ja osallistuvat viikoittaisiin kokouksiin, joissa keskustellaan arjen lomassa esiin tulleista moraalis-eettisistä pulmista. Jos yhteisymmärrystä oikean menettelytavan suhteen ei synny, vastausta kysytään ”Elämän Koulun” erehtymättömältä Opettajalta, Vissarionilta. Viitaten opin synkretistiseen, eri maailmanuskontojen ideoita yhdistelevään luonteeseen Vissarion-liike rekisteröitiin vuonna 1994 nimellä Yhtenäisen uskon yhteisö ja vuonna 2000 uudelleen nimellä Viimeisen testamentin kirkko. Nykyään Vissarionin Siperian-yhteisössä asuu noin 4000–5000 uskovaa. Vissarionin sanoma paremmasta maailmasta on kerännyt kannattajia etenkin entisistä neuvostomaista, kuten Venäjältä, Ukrainasta, Baltian maista ja Kazakstanista, mutta joukossa on myös muun muassa saksalaisia.
ilmoitti tehtäväkseen auttaa umpikujaan ajautunutta maailmaa. Uuden messiaan sanoma on pysynyt samana tähän päivään saakka; ihmisten itsekkyydestä ja ahneudesta johtuvat konfliktit ja ympäristötuhot uhkaavat jo olemassaoloamme. Vain omaksumalla radikaalisti uudenlaisen elämäntavan voimme selvitä jo alkaneen kriittisen ajanjakson yli, jota uskovat nimittävät viimeiseksi tuomioksi. Pelastaakseen osan ihmiskunnan geneettisestä ja kulttuurisesta perimästä ovat Vissarionin seuraajat ryhtyneet rakentamaan ”arkkia” Etelä-Krasnojarskin taigalla kohoilevan Sajan-vuoriston helmoihin, niin kutsutulle Luvatulle maalle. Alue nähdään laattatektonisen vakautensa ja puhtautensa ansiosta tarkoitukseen otollisena paikkana. Kaukana suurista kaupungeista sijaitseva yhteisö suo mahdollisuuden harjoittaa ekologisesti kestävää omavaraistaloutta. Vissarionin seuraajat kertovat, että yhteisössä on kuitenkin kyse ennen muuta paikasta, joka tarjoaa optimaaliset edellytykset henkiselle kehitykselle. Vissarionin seuraajat haaveilevat rauhanomaisesta tulevaisuudesta, jota luonnehtivat harmonia, luovuus, kauneus, nauru ja laulu. Muutos ei ole mahdollinen ilman, että ihmiskunta ”puhdistaa sielunsa”. Vissarionin ohjeiden mukaan seuraajat pyrkivät saamaan yliotteen egostaan sekä pääsemään eroon toisiin kohdistuvista vaatimuksistaan, peloistaan ja tuomitsevista asenteistaan. Uskovat tarkkailevat aktiivisesti sisintään ja osallistuvat viikoittaisiin kokouksiin, joissa keskustellaan arjen lomassa esiin tulleista moraalis-eettisistä pulmista. Jos yhteisymmärrystä oikean menettelytavan suhteen ei synny, vastausta kysytään ”Elämän Koulun” erehtymättömältä Opettajalta, Vissarionilta. Viitaten opin synkretistiseen, eri maailmanuskontojen ideoita yhdistelevään luonteeseen Vissarion-liike rekisteröitiin vuonna 1994 nimellä Yhtenäisen uskon yhteisö ja vuonna 2000 uudelleen nimellä Viimeisen testamentin kirkko. Nykyään Vissarionin Siperian-yhteisössä asuu noin 4000–5000 uskovaa. Vissarionin sanoma paremmasta maailmasta on kerännyt kannattajia etenkin entisistä neuvostomaista, kuten Venäjältä, Ukrainasta, Baltian maista ja Kazakstanista, mutta joukossa on myös muun muassa saksalaisia.
Tekstit: Minna Kulmala
Kuvat (paitsi no. 2): Sofia Perhomaa
