Osallistuin historian elävöittämiseen yhdessä vapaaehtoisryhmän Kostyymiklubin kanssa. Kostyymiklubi toimii Turussa Ett Hem -museossa ja tavoitteena on tarjota elävää historiaa muutamana päivänä vuodessa.  Klubi perustettiin 2018 keväällä ja ensimmäinen esiintyminen oli elokuussa. Joulun aikaan oli kolme tapahtumapäivää, joissa valmisteltiin 1900-luvun alkupuolen joulua turkulaisessa porvariskodissa. Draamaopastusryhmä kokoonpano vaihteli eri päivinä, mutta keskimäärin kymmenen henkilöä oli aina paikalla.

PROJEKTIN TOTEUTUSYMPÄRISTÖ

Ett Hem -museo avattiin yleisölle vuonna 1932 Alfred ja Hélène Jacobssonien alkuperäisessä kodissa Hämeenkadulla.  Kotimuseo sai pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa ja myöhemmin rakennus päädyttiin purkamaan.  Nykyinen kotimuseo on vuodesta 1965 toiminut Piispankadulla. Museossa on esillä Alfredin ja Helenen keräämänsä taide-, esine- ja huonekalukokoelmat. Museon omistaa Åbo Akademisäätiö, joka sai testamentilla vuonna 1925.
Oma roolini oli toimia palvelijana konsuli Alfred Jacobssonin ja hänen vaimonsa Hélènen kotimuseossa Piispankadulla Turussa. Museon henkilökunta teki käsikirjoituksen tapahtumaan ja sitä käsiteltiin ja täydennettiin yhdessä Kostyymiklubin kanssa. Roolini tarinan ideoin itse. Tarina ei perustunut aiemmin perheessä palvelleen henkilön elämään.
PROJEKTIN LÄHDEAINEISTO

Projektissa käytin lähteinä Marjo Brunow-Ruolan kirjaa, joka kertoo kahden porvarisperheen elämästä 1900-luvun vaihteen Turussa. Toinen kirjan perheistä on Alfred ja Hélène Jacobssonin perhe.

Ett Hem -museon kokoelmat toimivat toisena lähteenä. Kokoelmat sisältävät paljon valokuvia, päiväkirjamerkintöjä, tilikirjoja, illallisten ruokalistoja ohjelmineen ja plaseerauskortteineen. Museon miljöö huonekaluineen ja taideaarteineen antoi käsityksen Jacobssonin perheen elämästä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut ”Mahdollisuuksien museo” hankkeen, jonka tarkoituksena on kehittää suomalaista museotoimintaa vuoteen 2030 mennessä. Suomalaisen museotoiminnan toivotaan vastaavan eurooppalaista huipputasoa. Tärkeänä kehittämiskohteena on kohtaamiset ja kumppanuus. Yhdessä tekemistä ja asiakkaiden osallistumista ja osallistamista halutaan korostaa yhtenä kulttuuriperinnön oppimisympäristönä. Vapaaehtoistoiminnan kehittämistä korostetaan ja elämyksellisten vuorovaikutteisten kokemusta lisääminen on museokentällä tavoitteena. Kostyymiklubi edustaa juuri tätä suuntautumista. Tapahtumien kautta voidaan tarjota mielekkäitä osallistumisen tapoja ja antaa erilaista näkökulmaa oppia kulttuuriperinnöstä. Museokävijät olivat osa draamakierrosta. Heitä tervehdittiin ajan tavan mukaisesti ja roolihahmot kyselivät kuulumisia, sekä neuvoivat joulun valmistelussa. Tarjolla oli myös mahdollisuus valmistaa joulukoristeita, sekä kirjoittaa plaseerauskortit omaan joulukattaukseen. Vapaaehtoisohjelmien käynnistäminen on lähitulevaisuudessa tärkeä painopiste yhä useammissa museoissa. Ett Hem – museo otti mielestäni jo nyt vastaan hienosti opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman tavoitteen museon ohjelmallisesta tarjonnasta.
ROOLIN RAKENTAMINEN

Aloitin roolini rakentamisen perehtymällä lähdeaineistoon. Niistä tärkeimpiä olivat lukuisat valokuvat, joista sain ideat puvun ja asusteiden suunnitteluun. Palvelijan töiden suunnitteluun löytyi informaatiota museon kokoelmista.
Museon palvelusväestä on olemassa listoja, joista löytyy palvelijoiden nimet, syntymävuosi, sekä työskentelyn ajanjakso Jacobssonin perheessä. Tarkempia tietoja palvelusväestä ei juuri ole saatavilla. Ainoastaan perheessä pidempään työskennelleistä on olemassa kuvia ja joitakin tietoja.

Valitsin omaksi roolihenkilöksi vuonna 1877 syntyneen Ida Lähteenojan. Ida näkyy vain nimenä palvelusväen listalla, muuta tietoa hänestä ei ole saatavilla. Ideoin Idalle tarinan taustalle. Hän on torpparin tytär ja kotoisin Punkalaitumelta pienestä kylästä. Ida on käynyt talouskoulun puutarhakurssin ja sen myötä saanut pestin Punkalaitumen pappilasta yhden vuoden ajaksi. Kirkkoherran avustuksella hän pääsi Turkuun Jacobssonin perheeseen palvelijaksi ja sai samalla mahdollisuuden opiskella ruotsin kieltä. Idan tehtäviin kuuluu ensisijaisesti perheen puutarhasta ja huonekasveista huolehtiminen. Hän huolehtii myös talon lukuisista kaakeliuuneista ja kantaa polttopuut sisälle.

Kaupungin ihmeet kiinnostavat nuorta naista ja hän on liian innokas juoruilemaan asioista, jotka eivät hänelle kuuluneet lainkaan. Hélène saa välillä harmaita hiuksia, kun Ida onnistuu toisen palvelijan Olgan kanssa sotkemaan asioita perusteellisesti. Työnsä Ida kuitenkin hoitaa kunnolla ja kovin yrittää säästää rahaa päästäkseen tulevaisuudessa käymään Tukholmassa. Ida viettää ensimmäistä jouluaan pois kotoa. Jacobssoneilla on niin paljon tehtävää, että vasta loppiaisien jälkeen Hélène antoi mahdollisuuden käydä kotona Punkalaitumella. Ida kirjoitti kirjeet kotiin, sekä ystävälleen Elsalle. Mustetta, uuden kynän ja hienoa kirjepaperia hän oli ostanut jo ensimmäisestä palkastaan Aleksanterin torin kupeesta. Rahaa on kulunut syksyn aikana myös kauneussaippuaan.

Draamaopastus tehtiin opettavaiseksi ja hauskaksi. Sen oli tarkoitus sopia kaikenikäisille museovieraille, sekä antaa pikainen matka yli sadan vuoden takaiseen tunnelmaan. Piparit paloivat uuniin ja ensimmäinen palvelijatar joutui välillä torumaan palvelusväkeä, kun työt meinasivat jäädä tekemättä appelsiineja ihmetellessä.

Tavoitteeni oli saada kokemusta tapahtumatuotannosta ja osallistua sen toteuttamiseen aina suunnittelusta dokumentointiin asti. Ett Hem-museo tarjosi hyvät puitteet historian elävöittämiseen. Joulun tapahtumien suosio kasvoi edellisestä vuodesta ja museo teki joulukuussa ennätyksen kävijämäärissä. Työskentely Kostyymiklubin kanssa oli antoisaa ja asettuminen yli sadan vuoden takaiseen joulunaikaan sujui hyvin. Roolihahmot tuntuivat todellisilta viimeistellyillä asuilla ja aikakauden tapakulttuurin avulla.

Aliarvioin projektiin kuluvan ajan ja lopullinen tuntimäärä oli yhden opintopisteen verran enemmän.  Tapakulttuurin ja kaunokirjoituksen opetteluun meni enemmän aikaa, kuin olin ajatellut kuluvan. Kuvien käsittelyyn meni myös aikaa yli arvion. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Sain olla mukana tekemässä tapahtumatuotantoa historiallisessa ympäristössä. Opin perusteita käsikirjoittamisesta ja sain innostuksen perehtyä käsikirjoittamiseen syvällisemmin. Hoidin myös valokuvaajan tehtäviä yhtenä tapahtumapäivänä, jotta saimme talletettua ikimuistoiset hetket!
LÄHTEET:

Brunow-Ruola, M. 2001. Hélène ja Augusta. Porvariston elämää Turussa 1870-1920. Helsinki: Otava.

Ett Hem -museo 2018. Turku.

Valtioneuvosto 2018. Mahdollisuuksien museo. Viitattu 4.11.2018
LIVING HISTORY
Published:

LIVING HISTORY

Published:

Creative Fields